Viime lauantaina käytiin Maisansalossa moikkaamassa Nastan velipoikaa Hurua ja tietysti myös Tuulaa, Sakkea ja pikku-Petraa (2,5 v.). Ilmakin suosi retkeä : auringonpaiste ja täysin tyyntä.

Nasta ei äitini epäilyksistä huolimatta syönyt suihinsa velipoikaansa. Aluksi Nasta haki musta turvaa aika paljon, mutta hetken päästä Huru alkoi kiinnostaa mua enemmän. Aika ajoin sisarukset löysivät yhteisenkin sävelen rallitukseen.

Nasta yllätti mut – taas kerran – Petran suhteen : Nastalla kun ole juurikaan kokemuksia pikkulapsista. Suuri ansio kuuluu myös Petralle, joka osaa olla täysin luonnollinen koirien kanssa. Kerran Nasta ”kamppasi” Petran ja itkuhan siitä pääsi. Nasta oli suorastaan hädissään, se ei ollut varmaan koskaan ennen kuullut lapsen itkua. Hyvin hellästi Nasta tökki kuonolaan Petran hihaa ja taisipa jopa hiukan lipaista poskeakin. Reippaasti Petra jaksoi puolentoista tunnin ajan kävellä meidän ja koirien kanssa.

Kaikenkaikkiaan koko reissu teki erittäin hyvää Nastalle, sai touhuta ”kaltaisensa” kanssa ja olla lähellä pikkulapsia.

Tässä muutama kuva sisaruksista :

 Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/12/65/

Poikkesin lauantaina Nokialla Muro(mudi-kroaatti)-agilitytehoringin treeneissä Meirän Halissa. Paikalla oli kahdeksan ”kisaavaa” mudia/kroaattia ja lisäksi turistina yksi kroaatti ja kaksi mudia. Pääsyy Nokian vierailuun oli uuden kamera testaaminen haastavissa olosuhteissa. Ihan kelpo kuvia sain, vaikka sisätiloissa joutuikin nostamaan herkkyyden aina 1600 ASAan saakka. Kohina on vielä tuollakin tasolla aika minimaalista.

Tässä muutama otos:

Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/12/64/

Treenien (tai oikeastaan niihin osallistuvien koirien muiden touhujen) kuvaamisen lisäksi otin kuvia Sadun Leosta (Irhaberki Csili Vili). Leosta on kasvanut oikein upea nuori mudiherra.

Hankin perjantaina uuden kameran ja siirryin samalla digijärkkärikauteen. Kamera on Nikon D40X ja objektiivina Tamronin 18-200 mm zoomi. Parin päivän ”tuttavuuden” jälkeen en voi muuta todeta kuin, miksi en ole hankkinut aiemmin järkkäriä. Kuvien laatu ja dynamiikka on täysin toista luokkaa kuin vanhassa Canonin S2 Isssä. Paljonhan on uutta opeteltavaa, mutta pikkuhiljaa edetään. Kameran hankinta tuli ajankohtaiseksi, koska vanha palvelija sanoi irti YYAnsa.

Kameran ostin helsinkiläisestä Optotekista (Helsingin Kameratarvike Oy), tyrkyllä oli hyvä tarjous, johon kuului kameran ja objektiivin lisäksi Nikonin SB400-salama ja Nikon- Crumpler “This”-kamerareppu. Palvelu oli erinomaista ja suosittelenkin vilpittömästi liikettä.

Tässä muutama kuva uudella kameralla :

Syksy on tullut, ei sille mitään voi. Illat pimenevät ja aamusinkin alkaa olla jo sen verran hämärää, että olen taas ottanut käyttöön Nastalla heijastinliivin. Halpa henkivakuutus tummalle koiralle.

Toinen syksyn merkki on mökkikäyntien lähes loppuminen, viime keskivikkona käytiin ottamassa laituri ylös ja viimeistä kertaa tänä syksynä saunassa mökillä. Syy näin aikaiseen mökkikauden lopettamiseen on, että isäni menee polven tekonivelleikkaukseen lokakuun alussa.

Meille ei oikeastaan mitään merkittävää kuulu. Työntekoa ja normaalia lenkkeilyä. Tosin iltalenkin reititystä Kaupissa täyty kohta miettiä uudelleen. Meidän normilenkistä kun n. Puolet on valaisematonta enkä viitsi ehdointahdoin kompuroida pimeässä metsässä.

Eilen Takuttien agikisoissa tapasin Pieksu-mudin emäntänsä Sarin kanssa. Pieksu on suunnilleen Nastan ikäinen nuorimies. Hyvin miellyttävän luonteinen ja reipas mudiherra. Ihan kiva nähdä välillä uusiakin mudeja.

 Tässä Pieksu ja Sari

Viime lauantai meni Ylöjärvellä agilityn piirinmestaruuskisoissa töitten merkeissä, mitenpä muuten. Tälläkertaa työtehtävät eivät sallineet kuvien ottoa kisoista.

Mudit saivat viikonloppuna "kultaa ja kunniaa". Nastan velipoika Vili oli mukana sunnuntaina maxien joukkuekisan voittaneessa Ylökkin joukkueessa. Yksilökisassa lauantaina Vili ja Satu olivat yhteistuloksissa neljäs.

Lauantaina paikalla oli oikein pyrenetteinpaimekoirainvaasio. Kisapaikalla vierailivat ensin Alli & Annu ja Tiina ja hieman myöhemmin paikalle pölähti peräti neljä pyrtsiä sekä yksi "puolikas". Tämä puolikas on pyrtsin ja bichonin sekoitus, ulkonäöltään täysin pyrtsi - tosin minikokoinen. Kati jätti vielä auton kaksi paimenta eli kisapaikalla vieraili kaikkiaan seitsmän ja puoli pyrtsiä.

Radalla valitettavasti ei ollut ainuttakaan. Pyrtsi-ihmisiä (Jaana & Sarkku) kyllä kisasi, mutta täysin vääränrotuisilla . Jaanan kisakoirana oli hollanninpaimenkoira Iivari ja tuloksena maxien joukkuekisan voitto.

Sarkku urakoi kahdellakin koiralla, novascotiannoutaja Itulla ja kroatianpaimenkoira Pimpolla. Lauantaina tuloksena oli hyppärillä kolmas sija Itulla ja agiradalla kakkonen Pimpolla. Lisäksi Sarkku oli mukana joukkuepronssia makseissa saaneessa Tamskin joukkueessa.