Viime lauantaina käytiin Maisansalossa moikkaamassa Nastan velipoikaa Hurua ja tietysti myös Tuulaa, Sakkea ja pikku-Petraa (2,5 v.). Ilmakin suosi retkeä : auringonpaiste ja täysin tyyntä.

Nasta ei äitini epäilyksistä huolimatta syönyt suihinsa velipoikaansa. Aluksi Nasta haki musta turvaa aika paljon, mutta hetken päästä Huru alkoi kiinnostaa mua enemmän. Aika ajoin sisarukset löysivät yhteisenkin sävelen rallitukseen.

Nasta yllätti mut – taas kerran – Petran suhteen : Nastalla kun ole juurikaan kokemuksia pikkulapsista. Suuri ansio kuuluu myös Petralle, joka osaa olla täysin luonnollinen koirien kanssa. Kerran Nasta ”kamppasi” Petran ja itkuhan siitä pääsi. Nasta oli suorastaan hädissään, se ei ollut varmaan koskaan ennen kuullut lapsen itkua. Hyvin hellästi Nasta tökki kuonolaan Petran hihaa ja taisipa jopa hiukan lipaista poskeakin. Reippaasti Petra jaksoi puolentoista tunnin ajan kävellä meidän ja koirien kanssa.

Kaikenkaikkiaan koko reissu teki erittäin hyvää Nastalle, sai touhuta ”kaltaisensa” kanssa ja olla lähellä pikkulapsia.

Tässä muutama kuva sisaruksista :

 Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/12/65/

Poikkesin lauantaina Nokialla Muro(mudi-kroaatti)-agilitytehoringin treeneissä Meirän Halissa. Paikalla oli kahdeksan ”kisaavaa” mudia/kroaattia ja lisäksi turistina yksi kroaatti ja kaksi mudia. Pääsyy Nokian vierailuun oli uuden kamera testaaminen haastavissa olosuhteissa. Ihan kelpo kuvia sain, vaikka sisätiloissa joutuikin nostamaan herkkyyden aina 1600 ASAan saakka. Kohina on vielä tuollakin tasolla aika minimaalista.

Tässä muutama otos:

Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/12/64/

Treenien (tai oikeastaan niihin osallistuvien koirien muiden touhujen) kuvaamisen lisäksi otin kuvia Sadun Leosta (Irhaberki Csili Vili). Leosta on kasvanut oikein upea nuori mudiherra.

Hankin perjantaina uuden kameran ja siirryin samalla digijärkkärikauteen. Kamera on Nikon D40X ja objektiivina Tamronin 18-200 mm zoomi. Parin päivän ”tuttavuuden” jälkeen en voi muuta todeta kuin, miksi en ole hankkinut aiemmin järkkäriä. Kuvien laatu ja dynamiikka on täysin toista luokkaa kuin vanhassa Canonin S2 Isssä. Paljonhan on uutta opeteltavaa, mutta pikkuhiljaa edetään. Kameran hankinta tuli ajankohtaiseksi, koska vanha palvelija sanoi irti YYAnsa.

Kameran ostin helsinkiläisestä Optotekista (Helsingin Kameratarvike Oy), tyrkyllä oli hyvä tarjous, johon kuului kameran ja objektiivin lisäksi Nikonin SB400-salama ja Nikon- Crumpler “This”-kamerareppu. Palvelu oli erinomaista ja suosittelenkin vilpittömästi liikettä.

Tässä muutama kuva uudella kameralla :

Syksy on tullut, ei sille mitään voi. Illat pimenevät ja aamusinkin alkaa olla jo sen verran hämärää, että olen taas ottanut käyttöön Nastalla heijastinliivin. Halpa henkivakuutus tummalle koiralle.

Toinen syksyn merkki on mökkikäyntien lähes loppuminen, viime keskivikkona käytiin ottamassa laituri ylös ja viimeistä kertaa tänä syksynä saunassa mökillä. Syy näin aikaiseen mökkikauden lopettamiseen on, että isäni menee polven tekonivelleikkaukseen lokakuun alussa.

Meille ei oikeastaan mitään merkittävää kuulu. Työntekoa ja normaalia lenkkeilyä. Tosin iltalenkin reititystä Kaupissa täyty kohta miettiä uudelleen. Meidän normilenkistä kun n. Puolet on valaisematonta enkä viitsi ehdointahdoin kompuroida pimeässä metsässä.

Eilen Takuttien agikisoissa tapasin Pieksu-mudin emäntänsä Sarin kanssa. Pieksu on suunnilleen Nastan ikäinen nuorimies. Hyvin miellyttävän luonteinen ja reipas mudiherra. Ihan kiva nähdä välillä uusiakin mudeja.

 Tässä Pieksu ja Sari

Mudit saivat viikonloppuna "kultaa ja kunniaa". Nastan velipoika Vili oli mukana sunnuntaina maxien joukkuekisan voittaneessa Ylökkin joukkueessa. Yksilökisassa lauantaina Vili ja Satu olivat yhteistuloksissa neljäs.

Lauantaina paikalla oli oikein pyrenetteinpaimekoirainvaasio. Kisapaikalla vierailivat ensin Alli & Annu ja Tiina ja hieman myöhemmin paikalle pölähti peräti neljä pyrtsiä sekä yksi "puolikas". Tämä puolikas on pyrtsin ja bichonin sekoitus, ulkonäöltään täysin pyrtsi - tosin minikokoinen. Kati jätti vielä auton kaksi paimenta eli kisapaikalla vieraili kaikkiaan seitsmän ja puoli pyrtsiä.

Radalla valitettavasti ei ollut ainuttakaan. Pyrtsi-ihmisiä (Jaana & Sarkku) kyllä kisasi, mutta täysin vääränrotuisilla . Jaanan kisakoirana oli hollanninpaimenkoira Iivari ja tuloksena maxien joukkuekisan voitto.

Sarkku urakoi kahdellakin koiralla, novascotiannoutaja Itulla ja kroatianpaimenkoira Pimpolla. Lauantaina tuloksena oli hyppärillä kolmas sija Itulla ja agiradalla kakkonen Pimpolla. Lisäksi Sarkku oli mukana joukkuepronssia makseissa saaneessa Tamskin joukkueessa.

Caro erkkarissa 2007

Edellisestä päivityksestä on näköjään vierähtänyt aikaa. Lupaan parantaa tapani !!
No, ei meille mitään sen erikoisempaa oikeastaan ole kuulunutkaan. Olen töissä, tällä tietoa ainakin helmikuun 2010 loppun asti ja Nasta viettää päivät yksin kotosalla. Päivärytmi on hieman muuttunut. Päivälenkki on kutistunut ihan vain lyhyeksi ulkoiluksi töistä tultuani ja iltalenkin mittaa/aikaa on taas pidennetty. 

Otin eilen uudelleen käyttöön kuonopannan. N. yhdeksän kuukautta meni ihan hyvin valjailla ilman vetämistä, mutta viime viikolla Nasta ”keksi” taas vetämisen ilot. Jokainen voi mielessään kuvitella neidin mielipiteen moisesta kapistuksesta. Kuonoa hangataan mm. mun jalkoihini, maahan ja tutuille näytetään niin surkeata naamaa. Noh, sitä saa mitä tilaa. Meinaan kokeilla, olisko pelkällä kuonopannan olemassaololla kuonon ympärillä vaikutusta eli laitan remmin kiiinni valjaisin enkä kuonopantaan.

Tässä muutama tuore kuva Nastasta

Nasta ja isäni. Isä-Tapani tykkää ja haluaa harjata Nastan aina kun käydään porukoilla.

Lisää kuvia näyttelystä ja muistakin touhuista Messilässä : http://kuvablogi.com/blog/12/58/ 

Matkaseurana mulla oli ”kummityttö” Alli emäntänsä Annukan kanssa. Alli oli erittäin reipas ja jopa nukkui myyntipöydän alla kesken näyttelytouhun. Alli ei yhtään arkaillut isompia koiria, (no ehkä isot valkoiset pyreneittenkoirat hieman pelottivat, mutta eivät paljon) rohkeasti mentiin tekemään tuttavutta. Kyllä totuus taitaa olla, että pyrtsi pyrtsin tuntee. Näyttelyn jälkeen Alli sitten pääsi tuohuamaan muiden paikalle olleiden pentujen kanssa, leikkiin otti toki osaa myös muutama aikuinen. Niin Allin kasvattaja Johanna kuin Allin isän Vagabondin omistaja Lea vaikuttivat tyytyväisiltä pentuun ja myös belgialainen pyrtsikasvattaja ja tuomari Salvatore Giannone kehui Allia.

Nasta oli viikonlopun mökilä porukoitten kanssa ja kuten mä veikkasinkin kaikki oli mennyt ihan hyvin.

Viikonloppuna Nasta menee mökille hoitoon, kun itse lähden Messilään. Äitiäni tilanne hieman pelottaa tai lähinnä se miten Nasta pysyy tontilla ja tottelee vanhempiani. Mä olen sitä mieltä, että kaiki menee taatusti hyvin. Nasta lähes jumaloi äitiäni ja isääni. Mulle on taatusti outoa olla ilman Nastaa muutama yö/päivä.

Tässä muutama kuva Nastan vesileikeistä tältä päivältä :

 
Nasta tutustui myös tänään mökkinaapurin isäntäparin lapsenlapsiin (7- ja 9-vuotiaat tytöt). Aluksi tytöt hieman arkailivat, kun neiti (tapansa mukaisesti) haukkui tyttöjen tullessa uimasta. Pienen totuttelun jälkeen kolmikosta tuli hyvät kaverit ja Nasta oikein kerjäsi lisää hyväilyjä. Tilannetta helpotti varmasti, että tyttöjen kotona on koiria (kaksi mäykkyä) ja tytöt ovat kasvaneet koirien kanssa yhdessä. 

Perjantaina kävin moikkaamassa ”kummityttöäni” eli nyt 14-viikkoista pyreneittenpaimenkoiratytteliä Allia. Varsinainen pusukone pikkuisesta on kehittynyt. Edellisen kerran näin Allin reilu kuukausi sitten ja oli kiva huomata miten pentu oli muuttunut. Kasvanut tietysti ja turkinvärikin oli muuttunut. Alli ja Annukka tulevat mun kanssani 11.7. Messilässä pidettäviin Suomen Pyreneläisten erkkariin. Alli ihan vain turistiksi. 

Muutama kuva sydäntenmurskaajasta :

Annan näyttelyssä nyt toisen kerran Kassun muistopalkinnon näyttelyn vanhimmalle paimenelle. Ensimmäisen kerran palkinto annettiin kaksi vuotta sitten Kotkassa. Haluan näin pitää Kassun muiston elossa myös tuleville pyrtsipolville.

Niin, leikkihän Nasta myös vuorikiipeilijää mennä viikolla