Nasta sai tänään ihan ihka uuden koirakaverin. Lenkillä törmättiin kymmenvuotiaaseen irlanninsetterinarttuun. Vanha tuttu mulle joKassun ajoilta, mutta Nastalle uusi tuttavuus.

Mulla oli Nasta vapaana Kaupin metsässä, kun Oona tuli vastaan, myös vapaana. No, Nastahan oli menossa (tapansa mukaisesti) hampaat irvessä kohti. Pysähtyi ja tuli käskystä kylläkin luokseni takaisin.
Vanha ja viisas narttu kun Oona on, niin ei juniorin ärhentelyistä piitannnut. Komensi muutaman kerran Nastaa oikein kunnolla ja Nasta oli senjälkeen ns. siivet supussa. Hetken päästä Nasta yritti jopa saada vanhaa rouvaa leikkimään, mutta Oona ei ollut halukas.

Loppujen lopuksi tapaaminen oli erittäin onnistunut ja teki taatusti Nastalle erinomaisen hyvää. Kunpa tapaisimme useammin hyviä koirakontakteja, siis sellaisia jotka viis
veisaavat Nastan ärhentelyistä

Aika lähellä Nasta pysyttelee mua kulkiessaan vapaana. Menee enintään n. 10-15 metrin etäisyyydellä ja vähän väliä varmistaa, että mä varmasti oon vielä matkassa