Joulut ovat sitten onnellisesti takanapäin. Tapanina porukoilla oli tupa täysi (kuten tavallista), sillä isäni nimi on Tapani. Nasta oli koko päivän kuin enkeli, sillä rapsuttajia oli kerrankin tarpeeksi. Myös leikittäjiä ja leluja riitti, laskin yhdessä välissä Nastan kantaneen esille puolisen tusinaa erilaista lelua. Valikoimasta löytyivät mm. köysilelu, pallo, vinkulelu, hirvi ja tietysti uusin eli piru. Neiti ei edes hauku ovikelloa, mikä on todella loistava asia. Onneksi koko suku on eläinrakasta, vaikka omia koiria/kissoja ei olekaan kuin toisen setäni perheessä. Nyt tuolla sohvan nurkassa nukkua tuhisee yksi kappale aikasen väsynyttä mudityttöä.

Uutta vuotta ja erityisesti raketteja pakenemme maaseudun rauhaan joko omalle mökille tai sitten Kuruun kaverin mökille. En ole vielä oikein päättänyt. Viime uudenvuodenaaton olimme kaupungissa, sillä halusin katsoa miten Nasta reagoi. Ei se nyt ihan paniikkiin joutunut, mutta ei kyllä nauttinutkaan jatkuvasta paukkeesta.

”Oikeita” töitä olisi vielä kolme päivää jäljellä ja sitten palataan ”normaaliin” olotilaan. Nasta pääsee taas päivälenkeillekin ensi vuoden alusta.