Ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Useita kohtaamisia iltalenkillä vähän vaihtelevalla menestyksellä tosin. Muutama loppujen  lopuksi aika onnistunut ohituskin saatiin tuttujen (ja rauhallisten) koirien kanssa tehtyä, kunhan ensin sain Nastan vakuuttuneeksi, että mitään vaaraa ei ole ja mä otan vastuun tilanteen kehityksestä.

Parhaimmillaan lähellä (n. viisi metriä) oli kolmekin koiraa ja Nasta oli melko rauhallinen. Tietysti muutama kerta piti koettaa äänijänteiden kestävyyttä. mutta se loppui kyllä alkuunsa !!!
Sain hyvän vinkin eli käännän itse selkäni toiselle koiralle. Tuntui toimivan aika hyvin, ilmeisesti Nasta tulkitsee tempun, että "vaaraa ei voi olla kun toikin uskaltaa kääntää selkänsä". Kun sitä komentaa, niin se hakee aika äkkiä kontaktin ajatellen ilmeisesti (ainakin vähän) että tarvitseeko totella. Taisi loppujen lopuksi pikkuisen alkaa uskoa, että toteltava on.