Se siitä talvesta, taas kerran. Vielä keskiviikkona oli lunta maassa vaan tänä aamuna musta maa. Kyllä lumi aika tuon kuran voittaa, myös Nastan mielestä. Mielenkiintoisia Nastan mielestä olivat lumikasat, niitä täytyi välillä oikein käpälien kanssa tutkia ja hajottaa. Huvittavaa oli seurata neidin puuhia jääkimpaleitten kanssa, ne kun eivät oikein millään tahtoneet mahtua suuhun. Jääkimpaleita koetettiin murinan ja ärinän kera järsiä pienemmiksi. Muutenkaan neito ei tunnu lunta pelkäävän. Ainoa haittapuoli Nastan mielestä varmaankin on keppien piilossaolo. Löytää Nasta niitä kyllä lumen altakin.
Täytyy toivoa, että pian saamme taas talventuntua tänne Tampereellekin.

Suunnittelin ottaa Nastasta muutaman kuvan lumen keskellä, mutta jokapäivä oli lian hämärää valokuvaussessiota varten. Ideana oli saada matskua joulukortteihin.

Nasta ei oikein tajunnut, kun viime yönä lähdettiin aamukolmelta ulos. Olin nimittäin Ilveksen juhlissa ja jotta saisin aamulla nukkua edes hieman pitempään käytin Nastan ulkona kotiin tultuani. Nasta katsoi mua kuin halpaa makkaraa, ajatuksella " kuules nyt, tää EI ole ulkoiluaika". Suostui kuitenkin lähtemään ulos.