Aikamoista hiljaiseloa on meitillä ollut viimeinen kuukausi (kuten kirjoituksista tai oikeastaan niiden puutteesta huomaa). Mä lupaan parantaa tapani - taas kerran. Päivät kuluvat mulla töissä ja Nasta on yksin kotosalla. Mitään tuhoja tai edes niiden yrityksiä ei ole ollut eikä toivottavasti tulekaan.

Uusia kuvatuksiakaan ei ole tullut otettua (eipä ole oikein ollut kelejäkään) ja iltaisin on jo niin pimeää, ettei tummasta koirasta kunnon kuvaa saa.  Kaveri tosin nappasi "sylkkykoirasta" kuvan ja tässä se on. Tuo ruma partanaama taustalla olen minä.

Muutamia uusia kokemuksia Nastalle on syksyn aikana kertynyt: muutamaan kertaan on ihmetelty sammakkoa, ei sentään koittanut ottaa suuhunsa. Viime lauantaina kävimme hovikynnenleikkaaja Susannan luona. Nostin Nastan hoitopöydälle ensimmäistä kertaa (tähän asti kynnet on leikattu lattialla). Pikkuisen neito ihmetteli, että mitäs nyt on tekeillä. Aluksi oltiin niin kyyryssä ja pienenä pöytää vasten kuin vain suinkin osattiin. Tottuneesti Susanna nosti Nastan seisomaan ja siinähän likka sitten pysyi kuin naulattuna paikalleen. Koko kynsienleikkuu operaatio kesti parisen minuuttia.