Olemme muutamana päivänä käyneet tuossa Näsijärven jäällä Nastan kanssa. Neito on saanut painaltaa mielensä mukaan ja kyllä se on juossutkin. Hauska yksityiskohta on, että Nasta juostessaan ei juurikaan malta olla hiljaa, meteliä siis on riittänyt ihan kotitarpeiksi. Ainoa keino saada Nasta hiljaiseksi on heitellä sille palloa. Tästä taas on se ”haittavaikutus”, että kotonakin ollaan jatkuvasti tarjoamassa palloa mulle.

Jäällä on kohdattu myös Nastalle uusi ja outo asia: pilkkijä. Kielsin ensin Nastaa menemästä luokse, mutta pilkkijäneitonen sanoi, että anna tulla vaan. Ensin Nasta lähestyi aika reippaasti pilkkijää, mutta sitten tuli epävarmuuus: mitäs tuossa oikein puuhataan? Tarkkaan tutkittiin ensin pilkkijän jakkara, sitten kiinnostuksen kohteeksi otettiin pilkkivapa ja siima. Vapaa ja siimaa ihmeteltiin useampaankin otteeseen. Ehkäpä suurin ihmetyksen aihe oli sittenkin avanto. Sitä ihmetelttiin pitkään ja hartaasti. Avannosta jopa koettiin juoda, mutta ei tainnut jäähileitten takia oikein onnistua.

Näin myös aika epämiellyttävän tapauksen. Katselin kauhuissani yhtä hiihtäjä-koiraparia. Koiralla oli panta, joka oli kiinni flexissä ja tällä yhdistelmällä koetettiin vedättää hiihtäjää. Jokainen voi kuvitella mielessään miten se onnistui.... Välillä koiraparka sotkeutui flexin naruun vetäen hiihtäjän nurin. Vieläkin puistattaa .. Jos olisin ollut yhtään lähempänä olisin taatusti mennyt hiukan "kehumaan" kaveria