Meitin yhteiselämä jatkuu suunnilleen samalla kaavalla. Keskiviikkona käytiin taas mökillä ja nyt oli Nastan vuoro hurmata myös isäni. Äitini oli ostanut tytölle solmunarun, oli oikein mieleinen. Myös sisareni kaverin koiralle kuuluva pehmolelunorsu oli kiva leikkikalu. Ollessani saunassa Nasta jäi Ritva-äidin hellään huomaan. Neiti käyttäytyi kuin enkeli (no,lähes), ei haukkunut perääni, mutta oli kuulemma vinkunut. N. 20 minuutin kuluttua Nastalle oli tullut yhtäkkiä mieleen, että missä mä oikein oon. No, nenu avuksi ja jälkiäni pitkin saunalle.

Keskiviikkona päivälenkilä Nasta uskaltautui jo metrin päähän toisesta koirasta ennen ”räjähdystä”. Harjoituskumppanina oli seitsenvuotias gorgipoika (ei sama joka tuli vapaana Nastan luo).

Onneksi näitä rauhallisia kavereita riittää. Tänään (torstaina) oltiin ihan rauhassa aika lähellä mopsiurosta jo noin 10 minuutin ajan. Olen huomannut, että pienten koirien kanssa (siis Nastaa pienempien) räyhääminen on aika vaimeata.

Tänään uusien kokemusten joukkoon lisättiin vierailu tutun koiratrimmarin luokse. Ihan vain käytiin moikkaamassa, Mielenkiintoista oli Nastan suhtautuminen liikkeessä oleviin pehmoeläimiin. Iso valkoinen kissa sai aikaan oikein kunnon raivarin. Hetken kuluttua tosin jokäytiin kattia viiksistä kiinni. Mökillä oleviin pehmoeläimiin ei tyttö reagoinut lainkaan. Myös kynsien leikkuuta kokeiltiin tänään, hyvinNasta antaa kynnet leikata.

Otin myös muutaman kuva Nastasta. Mielenkintoista kuvata mustaa (hyvä on tuhkanharmaata) koiraa vaaleaa taustaa vasten. Ja vielä hauskempaa on käsitellä niitä kuvia. No, jokatapauksessa tässä tulos: