Nasta on välillä tosi hassu. En tiedä onko mustasukkaisuutta vai muuten vaan kärsimättömyyttä, mutta jos jäämme ulkona juttelemaan jonkun kanssa niin ei aikaakaan kun neito alkaa komentamaan tai koettaa saada mut leikkimään kepillä kanssaan. Komentamalla ei meidän huushollissa pitkälle potkita, joten hiljennän Nastan tosi äkkiä. Mielenkiintoista on myös tuo keppileikki, se kohdistuu vain ja ainoastaan muhun. Tänäänkin olin kaverin kanssa lenkillä eikä Nasta kertaakaan edes tutulle ihmiselle tarjonnut keppiään.

Jos puhun puhelimessa, niin yleensä Nasta on kohta vieressä kihnuttamassa ja haluamassa syliin. Ilmeisesti Neiti EI halua jakaa mua muitten kanssa. Tyypillinen nainen <VBG>

Vaikka Nasta on yleensä ahne kuin mikä, niin vieraalta ei kelpaa aluksi edes makupalat. Ottaa kyllä suuhunsa, mutta sylkee pois äkkiä. Jos mä tarjoan vieraan nameja ensin, niin sitten Nasta jo saattaakin ottaa namin vieraaltakin. Ihan samanlainen oli Kassukin.

Yksi (ainakin mulle) käsittämätön tapa Nastalla on siirtää ruokakuppiaan ollessaan yksin kotona, yksinolon pituudella ei merkitystä. Kuppi vaihtaa paikkaa ilmeisestikln aika pian lähdettyäni. Onneksi ei sentään siirtele vesikuppiaan. On aivan sama onko kupissa ruokaa vai ei. Onneksi asuntoni on pienehkö, joten kuppi löytyy yleensä aika äkkiä. Muutaman kerran olen tosin joutunut hetken aikaa haeskelemaan kuppia.

Äkkiä Nasta on oppinut missä porukoilla on koirien herkut. Jos vain joku menee alakerran varastohuoneeseen, niin kohta on Nasta vieressä katsomassa silmiin ajatuksella "Niitä nameja on tuossa ämpärissä, annatko yhden". Aika hauska piirre on myös, että Nasta vie makupalansa yläkertaan ja syö sen vasta siellä.