Kevät on tulossa, ei mahda mitään. Jäälle ei enää voi mennä, kävelytiet ja lenkkipolut ovat loskaa ja kuraa täynnä ja kadut pölyää. Lenkkeilyn kannalta siis tosi hankalaa aikaa, mutta yrittää täytyy kulkea myös metsässä. Jos ei muuten, niin siellä saa Nasta juosta vapaana. Metsälenkin jälkeen niin isäntä kuin koirakin yleensä ovat pesun tarpeessa (no, ainakin isännän kamppeet). Jotain hyvää sentään on keväässä, kelloja kun siirrettiin niin valoisa aika piteni illasta. 

Meitin elämä jatkuu aikalailla entisellään, mitään maata mullistavaa ei ole oikeastaan tapahtunut. Tänä aamuna tosin Nasta jälleen yllätti mut positiivisesti, kaveriksi yllättäen kelpuutettiin (tietysti alkurähinän jälkeen, mutta anyway) parivuotias portugalin vesikoirapoika. Poitsu oli Nastan rähinän aikana kuin patsas, ei elettäkään. No, Nasta kyllästyi aika pian rähjäämään ja meni lähempää katsomaan moista.

Linnut kiinnostavat neitiä entistä enemmän nyt kun niitä alkaa näkyä (ja kuulua entistä) suuremissa määrissä, välillä jopa rasittavuuteen asti. Koolla ei ole väliä, kaikki kelpaavat ”höykytyksen” kohteeksi fasaanista varpuseen. Ihan sama onko lintuja vain yksi vai parvi.

Tilasin Motivaattorista Nastalle ranskalaiset Arka-Haokin valjaat. Nastan veljellä Vilillä ja myös Sadun pennulla Leolla on samanlaiset ja hyväksi ovat todettu. Täytyy palata asiaan kunhan valjaat ovat saapuneet.