Tiistaina oltiin mökillä laittamassa jo paikkoja pikkuisen talvikuntoon. Kamera ei ollut nyt mukana, koska en olisi ehtinyt kuvia ottamaankaan.

Nastalla riitti ihmettelemistä mm. laiturin nostossa. Vesi oli nimittäin niin korkealla, että laituri oli jo osittain veden alla. Koko päivän neito jaksoi painaa ympäri mäkeä milloin kenenkin perässä. Koko päivän aikana taisi olla ketarat ojossa ehkä vartin verran, kun syötiin. Täytyy kyllä ihmetellä pikkumudin kestävyyttä, sillä kaiken muun touhuamisen lisäksi vielä jaksettiin juosta pallonkin perässä. No, illalla kotona oli sitten aikasen naatti neiti.

Äitini kanssa Nasta oli poimimassa puolukoita ja myös sieniä. Nastan mielestä puolukoita oli kivempi syödä äidin kädestä kuin riipiä niitä itse. Sienikoiraksi siitä ei kuulemma ole, sienet eivät kiinnostaneet lainkaan.

Myös puunkaadossa riitti ihmettelemistä. Onneksi Nasta seuraa sitä hommaa turvallisen välimatkan päästä. En tiedä pelkääkö enemmän sahan ääntä vai kaatuvan puun ryminää. Pääasia kuitenkin on, että ei tunge lähelle.

Juoksuaikakin alkaa olla jo kohta takanapäin. Housuja ei tarvittu tälläkään kertaa vaan Nasta piti itsensä puhtaana kiitettävästi.