Nastan tilanne alkaa pikkuhiljaa normalisoitua tai oikea termi taitaisi olla paremminkin palautuminen siihen missä oltiin. No, ainakin aika lähelle ennen maanantain tapahtumaa.

Olen saanut paljon todella hyviä neuvoja muilta koiraihmisiltä Nastan jännittyneisyyden laukaisemiseen, mm. tassujen pohjien (polkuanturoiden) hieronta. Tätä tekniikkaa käyttävät vyöhyketerapeutit ihmisten jalkapohjiin. Olen myös hieronut Nastan päätä (tämä puolestaan vastaa ihmisillä intialaista päähierontaa).

Torstaina ja perjantaina päivällä teimme tosipitkän metsälenkin, jotka nekin jo vaikuttivat selvästi rauhoittavasti Nastaan.Perjantain iltalenkillä Nasta ensimmäistä kertaa sitten maanantain osoittikin selviä rentoutumisen elkeitä. Myös haukkuminen kaikelle (Nastan mielestä epäilyttävälle) on selvästi vähentynyt. Summa summarum: taidettiin sittenkin selvitä melko vähällä, onneksi.

Perjantaina päivälenkin yhteydessä poikkesimme myös tädilläni. Nasta sai muutaman uuden kokemuksen : ensin ihmeltiin itsestään aukenevia ovia ja sitten hissiä, jonka ovet niinikään avautuivat itsekseen. Tädillä Nasta oli heti kuin kotonaan. Tämä vain vahvisti mun mielipidettäni, että neiti on äärimmäisen sopeutuvaa sorttia. Tottakai ensin suoritettiin täystarkastus asunnossa, mutta senjälkeen Nasta rauhottui aika pian.

Kuulin juuri eilen uudesta hyökkäyksestä koiran kimppuun Petsamossa. Tämä tapahtui eri paikassa. Hyökkäyksen kohteena tällä kertaa oli kleinspitz, jonka ilmeisesti pelasti paksu turkki.