Tänään (lauantaina) alkaa Nastan "uuden elämän" tähän asti suurin seikkailu. Lähdemme joskus iltapäivän alussa kohti Kotkaa, jossa on Suomen Pyreneläisten erkkari sunnuntaina. Lahjoitan yhdistykselle Kassun muistopalkinnon jaettavaksi erkkarin vanhimmalle pyreneittenpaimenkoiralle.
Tänään tosin ajamme vain Nastolaan asti, jossa yövyn kummitätini luona. Mun täytyy nimittäin olla heti su-aamusta Kotkassa ja ajomatka Tampereelta on sen verran pitkä, että muuten meidän täytyisi lähteä joskus aamuneljältä. Mielenkiintoista nähdä, mitä Nasta tuumaa yöpymisestä vieraassa paikassa. Todennäköisesti kaikki menee hyvin, sillä uskon neidin olevan tyytyväinen saadesssaan olla siellä missä itsekin olen.

Nasta on tainnut löytää ensimmäisen "sydänystävän". Eilen neiti kulki loppujenlopuksi kaikessa rauhassa kahdeksanvuotiaan vanhan englanninlammaskoiranartun kanssa. Neiti näköjään vaatii 5-10 minuutin tutustumisen ennenkuin "apinanraivo" laantuu ja voidaan todeta toisen olevan vaaraton. Senjälkeen pystytään vaikka kävelemään rinnakkain. Näinhän kävi myös muditapaamisessa parisen viikkoa sitten. Tämä kyllä vaatii paljon myös toiselta koiralta, homma menee täysin männikköön jos toinen yhtään provosoituu Nastan käytöksestä. Nasta tuntuu hyväksyvän isommat koirat helpommin (poislukien jostain syystä schäferit). Satunnaiset kohtaamiset sujuvat yleensä aika hyvin, parhaiten silloin kun Nasta näkee toisen koiran jo kauempaa ja ehdin rauhoitella neitoa.

Nasta muistaa erinomaisen hyvin ihmiset, joita olemme tavanneet (vaikka vain yhden kerran). Neidille tulee suorastaan kiire tuttujen ihmisten luokse ja heidät otetaan vastaan suurella ilolla. Sitä kiehnätänn jaloissa ja heittäydytään jopa selälleen tuttujen edessä.