Nastan hoitohetki vanhempieni luona sunnuntaina sujui yli (mun) odotusten. Neiti oli tosin hieman ensin itkenyt mun perääni, mutta siinä oikeastaan kaikki. Kävelylle oltiin lähdetty äitini kanssa ihan kiltisti ja olivatkin tehneet aika pitkän lenkin. Erikoista oli,että Nasta ei tapojensa vastaisesti ollut tarjonnut keppejä äidille. Yhden koiran olivat kohdanneet ja rähinähän siitä oli tullut. Neito oli myös syönyt (en edes kysynyt mitä herkkua oli tarjolla), mummolathan ovat tunnetusti paikkoja joissa niin koirat kuin lapsetkin viihtyvät.
Oli Nasta muutamaan otteeseen käynyt alakerrassa odottelemassa mua, mutta palannut sitten yläkertaan. Kun tulin neitoa noutamaan ilo ja riemu oli taas melkoinen. Nasta ei edes osoittanut mieltään mun poissaolosta, kuten Kassu teki. Lupasivat ottaa pikkulikan toistekin hoitoon.


Itse vietin päivän agilityn pm-kisoissa itseäni kauniimmassa seurassa (Johanna & Ruuti, Pia & Konna sekä Satu & Vili).

Kuvia kisoista