En tiedä tuntuuko musta vain vai olisko Nastan pelko/arkuus muita koiria kohtaan hieman vähenemässä. Ainakin rähisemisen volyymi on selvästi pienentynyt homeopaattisen hoidon alettua. Muuten ääntä kyllä piisaa, varsinkin mulle suunnattua. Taitaa neidillä olla uhmakausi menossa, kun välillä ei sitten millään tahdota kuunnella. Korvat pitkin päätä ja muutenkin sellainen ovela ilme naamalla tyyliin " mä teen mitä tahdon". No, asiahan ei suinkaan noin ole. Myönnnettävä on, että väliin on naurussa pitelemistä kun Nasta koettaa sen tuhatta keinoa vaikuttaa muhun.

Tänään (lauantaina) päivälenkillä Nasta sai todellisen mudihepulin järven rannassa. Mentiin pitkin vesirajaa kuin mieltä vailla. Välillä käytiin pyörimässä rantahiekassa ja sitten takaisin veteen remuamaan. Oli muuten ihana puhdas koira mulla, onneksi rapa ja hiekka karisivat turkin kuivuessa kotiin päin tullessamme.


Nasta on löytänyt myös (sen mielestä) kivan peuhupaikan. Läheisessä puistossa on kasattu syksyn lehtiä kasalle. Nastan mielestä on erinomaisen hauskaa möyriä lehtikasassa. Tuhkanvärisestä koirasta tuleee täysharmaa etten sanoisi lähes vaalea hetken lehtikasaseikkailun jälkeen. Onneksi autossa on harja jolla saa ainakin enimmän lehtipölyn pois turkista ennen sisälletuloa.

Huomenissa pitäisi mennä katsomaan miten velipoika Vili pärjää epävirallisissa agilitykisoissa, taitaa olla Sadun ja Vilin toinen kisa. Otan kameran mukaan, jos vaikka saisi kaksikosta muutaman actionkuvan. Katsotaan sitten sunnuntai-iltana olenkoonistunut kuvien kanssa ja miten.

Hyvin tuo neiti kellon tuntee, tulee kuin nakutettuna muutaman minuutin yli iltaseitsemän ehdottelemaan ulosmenoa. Tyytyy kyllä tuomioon "ei vielä" pettynyt ilme naamalla tosin.