Erilaisiin paikkoihin tutustuminen jatkui tänään parturivierailulla. Nasta käyttäytyi kuin pieni enkeli koko tukanleikkuuni ajan. Ensin hieman katseltiin silmät pyöreinä paikkaa ja ihmeteltiin tuoksujen määrää. Aika pian neiti rauhoittui ja kävi makaamaan tuolin eteen. Eniten ihmeteltiin hiustenkuivaajan pörinää, jopa pienellä murinalla.

Päivällä oltiin sitten lenkillä Arboretumissa. Ja taas käytiin ihmettelemäsä märkää elementtiä jota myös järveksi kutsutaan. Lukuisia kukkia ja muitakin kasveja tutkittiin tosi tarkkaan, nenäänsä Nasta käyttää muutenkin paljon ja ilmeisen innokkaasti. Täytyy vissiin aloittaa esineruudun kanssa pelaaminen. Lenkin jälkeen mentiinkin sitten kahville ulkoilmakahvilaan. Siellä oli Nastalle tarjolla oikein siedätyshoitoa yhden bassetin kanssa. Muutamalla räjähdyksellä selvittiin, muuten oli vain ajoittain matalaa murinaa.

Iltalenkiksi oli sitten tarjolla noin kuuden kilsan lenkki. Kohtaamiset sujuivat aika vaihtelevasti : muutaman kerran päästiin jopa ohi ilman rähjäämistä. Toisaalta Nasta yritti jo muutaman kerran kokeilla, että tarviiko mua todella totella. Vastaus on KYLLÄ TARVITSEE, meni ehkä pikkuisen perille tohon ”puupäähän”.

Nasta tuntuu aika-ajoin (melko usein itseasiassa) kärsivän halipulasta eli hellyyden puutteesta. Eipä ole tyttö tainnut saada paljonkaan hellyyttä edellisessä elämässään.