Saimme tuossa viikolla ensilumen myös Tampereelle. No, Nastahan sekosi täydellisesti sukkiinsa. Ei oikein tiennyt mitenpäin olisi aika ajoin olla lenkillä, välillä oltiin selällään, välillä leikittiin lumiauraa tai koettiin epätoivon vimmalla saada lunta suuhun suoraan ilmasta. Nastahan suorastaan rakastaa talvea ja lunta ja sen kyllä huomaa.

Tässäpä kuva talven ensi tohinoista :

En tiedä tuoko lumi jotenkin hajut paremmin esiin vai onko muuten vaan helpompi seurata muitten koirien jälkiä. Jokatapauksessa Nasta kulkee paljon enemmän nenä maassa kuin sulan maan aikana. Viime talvena haukuttiin herkästi vastaantulevan auton valoja, tästä on päästy eroon lähes kokonaan. Mulle on tosin edelleen mysteeri, miksi Nasta haukkuu herkemmin vaaleisiin kuin tummiin pukeutuneita vastaantulijoita.

Työprojektia on vielä jäljellä kuukauden päivät, kaikki on mennyt kotona ihan hyvin. Mitään tuhoja ei ole tehty. Ilo ja riemu on melkomoista kun tulen kotiin. Olen sentään saanut Nastan oppimaan, että otan ensin takin ja kengät pois ja sitten vasta sylkytellään. Sylissä viihdyttäisiin vaikka kuinka kauan.