Lauantaina päivälenkillä saatiin oikein kehuja. Lenkkeilijä juoksi meidän ohi kolmeen kertaan ja viimeisellä kerralla äityi oikein kehumaan, miten hyvin koulutettu koira mulla on Nasta oli vapaana, mutta kuitenkin täysin hallinnassa ja vieressä. Harvemmin kuulee kehuja, mutta eipä mulle ole montaa kertaa huomautettukaan vapaana olevasta koirasta.

Nasta sai (taas) uuden koirakaverin. Tavattiin mulle tuttu yhdeksänvuotias kultsiuros metsässä. Nasta oli ensin hyvin Nastamainen: valehyökkäyksiä ja hirveää meteliä purukalusto esíllä. Aika nopeasti neiti totesi Dafin vaarattomaksi ja rauhoittui.

Maanantaina tuli sitten oikein konkreettisesti todistettua, että Nasta ei pelkää ukkosta. Olimme iltalenkillä metsässä, kun jyrähti suurin piirtein päällä pari-kolme kertaa. Nasta vain kääntyi katsomaan mikä ihmeen ääni se oikein oli, haukahti salaman välähdykselle parisen kertaa ja jatkoi sitten omia puuhiaan.

Nastan käytös on parantunut oikein huomattavasti viime aikoina. Tiedä sitten onko syynä kuonopannan käyttö vai siitä että, neiti on saanut juosta vapaana jokapäivä päivälenkillä Kaupissa. Ainakin tuo vapaana oleminen on jotenkin lisännyt entisestään Nastan luottamustamuhun. Niin tai näin, olen hyvilläni tapahtuneesta