Sain juuri tietää, että ensimmäisen Kassun muistopalkinnon vuoden 2007 pyreneläisten erikoisnäyttelyssä Kotkassa saanut Caro (Drole d'Oiseau Gueule-de-Loup) on kateissa ja todennäköisesti joutunut suden suuhun Itä-Suomessa pari viikkoa sitten. Caro oli aina lähellä mun sydäntäni ja erityisesti sen jälkeen, kun se sai muistopalkinnon.

Caro erkkarissa 2007

Edellisestä päivityksestä on näköjään vierähtänyt aikaa. Lupaan parantaa tapani !!
No, ei meille mitään sen erikoisempaa oikeastaan ole kuulunutkaan. Olen töissä, tällä tietoa ainakin helmikuun 2010 loppun asti ja Nasta viettää päivät yksin kotosalla. Päivärytmi on hieman muuttunut. Päivälenkki on kutistunut ihan vain lyhyeksi ulkoiluksi töistä tultuani ja iltalenkin mittaa/aikaa on taas pidennetty. 

Otin eilen uudelleen käyttöön kuonopannan. N. yhdeksän kuukautta meni ihan hyvin valjailla ilman vetämistä, mutta viime viikolla Nasta ”keksi” taas vetämisen ilot. Jokainen voi mielessään kuvitella neidin mielipiteen moisesta kapistuksesta. Kuonoa hangataan mm. mun jalkoihini, maahan ja tutuille näytetään niin surkeata naamaa. Noh, sitä saa mitä tilaa. Meinaan kokeilla, olisko pelkällä kuonopannan olemassaololla kuonon ympärillä vaikutusta eli laitan remmin kiiinni valjaisin enkä kuonopantaan.

Tässä muutama tuore kuva Nastasta

Nasta ja isäni. Isä-Tapani tykkää ja haluaa harjata Nastan aina kun käydään porukoilla.