Aikamoista hiljaiseloa on ollut tapahtumien suhteen meidän kanssa. Olen alkanut opettaa Nastalle muutamia pikkutemppuja kuten etujalkojen nostamista ylös sen istuessa (tajusikohan kukaan???).
Aina sitä nyt jotain sattuu ja tapahtuu meillekin. Yksi päivä lenkillä Kaupissa neito oli tosi lähellä saada rusakkopaistin 
. Rusakko erehtyi juoksemaan tallattua polkua pitkin ja Nasta oli vain parin metrin päässä, kun rusakko hyppäsi hangen puolelle. Nasta oli menossa perään, mutta tuli muutaman kutsukerran jälkeen kiltisti takaisin mun luokseni. Tuskin olisi hangessa pärjännyt rusakolle, mutta kuka sen tietää …
Viime maanantaina löytyi neidistä uusi piirre. Olin kaverin kanssa lenkillä ja Nasta leikki lummikököllä. Leilliin kuuluu, että mä aina välillä hieman potkaisen kökköä. Kaveri yritti myös potkaista kökköä, mutta Nasta oikein ärähti (tiedä siten miten tosissaan). Nastan mielestä määrätyt leikit ovat vain sen ja mun välisiä 
. Eipä Nasta tuo keppejäkään/käpyjäkään muille kuin mulle. Kummasti noita keppejä tuntuu muuten löytyvän myös hangen alta. Kaikein ”parhaimmat” kävyt ovat tällähetkellä läheisessä puistossa kasvavien pihtojen. Ne ovat tosi isoja ja niiden kanssa on tosi kiva leikkiä.
Tässä taas muutama uusi kuva ”lumitouhuista”.
