Nasta on hieman alkanut kokeilla "siipiensä" kantavuutta mun kanssani lenkillä ollessamme. Ei mitenkään vakavasti, mutta sellaista kevyttä komentamista. Taitaa olla "kuherruskuukausi" ohi. Vielä on selvitty komentamalla. Kotona Nasta on oma ihna itsensä, oikea "isin pikkukulta".

Uusia asioita (välillä pelottaviakin) koetaan päivittäin, kuten marjalaatikot .... Eilen Nasta sai oikein siedätyshoitoa sateenvarjon kanssa, kun lenkkikaverillani oli sontikka (sellainen lyhyt patukka) mukana.

Jos tuo ilma pysyy poutaisena, niin päivällä on tarkoitus mennä mökille. Pääsee Nasta irrottelemaan oikein kunnolla veden ääressä. Ostin sellaisen kelluvan dummyn, saas nähdä saanko neitoa oikein uimaankin. Täytyy ottaa kamera mukaan, jos saisi vaikka kuvia harmaasta salamasta.