Viime lauantaina käytiin Maisansalossa moikkaamassa Nastan velipoikaa Hurua ja tietysti myös Tuulaa, Sakkea ja pikku-Petraa (2,5 v.). Ilmakin suosi retkeä : auringonpaiste ja täysin tyyntä.

Nasta ei äitini epäilyksistä huolimatta syönyt suihinsa velipoikaansa. Aluksi Nasta haki musta turvaa aika paljon, mutta hetken päästä Huru alkoi kiinnostaa mua enemmän. Aika ajoin sisarukset löysivät yhteisenkin sävelen rallitukseen.

Nasta yllätti mut – taas kerran – Petran suhteen : Nastalla kun ole juurikaan kokemuksia pikkulapsista. Suuri ansio kuuluu myös Petralle, joka osaa olla täysin luonnollinen koirien kanssa. Kerran Nasta ”kamppasi” Petran ja itkuhan siitä pääsi. Nasta oli suorastaan hädissään, se ei ollut varmaan koskaan ennen kuullut lapsen itkua. Hyvin hellästi Nasta tökki kuonolaan Petran hihaa ja taisipa jopa hiukan lipaista poskeakin. Reippaasti Petra jaksoi puolentoista tunnin ajan kävellä meidän ja koirien kanssa.

Kaikenkaikkiaan koko reissu teki erittäin hyvää Nastalle, sai touhuta ”kaltaisensa” kanssa ja olla lähellä pikkulapsia.

Tässä muutama kuva sisaruksista :

 Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/12/65/