"Valitin" tuossa joku aika sitten, ettei ole hirviä näkynyt Kaupin metsässä. No, tänään päivälenkillä sitten törmattiin kahteenkin eri kertaan sarvipäihin. Ensimmäisen huomasin paljon ennen Nastaa, oliskohan tuuli käynyt meidän suunnasta. Nasta nosti aikamoisen metelin (tietysti) huomattuaan naarashirven, onneksi hirvi vähät välitti ärhentelevästä pikkuneidistä. Ei se kyllä pakoonkaan lähtenyt.
Toisen hirven huomasikin sitten Nasta, mä olisin varmaan muuten kävellyt siitä ohi. Ensin kuului hyvin matalaa murinaa ja tuijotusta pusikkoon,sitten alkoi haukku. Kaupin hirvet eivät juurikaan pelkää sen paremmin ihmisiä kuin koiriakaan. On se vaan kumma, että parimetristä ja monta sataa kiloa painavaa elukkaa ei meinaa huomata metsässä.

Neidin juoksu on nyt kestänyt reilun viikon. Siisti tyttö Nasta on ollut, ei ole housuja tarvinnut käyttää. Oikeastaan ainoa huomattavissa oleva muutos on lisääntynyt hellyyden (lue: sylissä olon) tarve. Nasta ei ole edes "stripannut" itseään, melkeinpä päinvastoin

Ohitukset tuntuvat sujuvan taas paremmin - namin voimalla. Taitaa olla tuo foorumilla puhuttu positiivinen palkitseminen olla ainoa oikea tapa saada jotain jäämään tuon kivikallon sisään.