Keskiviikko oli taas mökkipäivä ja kyllä Nasta nauttii siellä olostaan. Saa harrastaa mudihepuleita ihan rauhassa ja kyllä siellä sitten mennäänkin. Välillä jopa tyyliin päätön kana. Parhaimmillan neiti ehdi juosta mäeltä järveen ja takaisin (matkaa on parikymmentä metriä) puolenkymmentä kertaa sinä aikana mikä multa meni tupakan polttamiseen.
Nasta oli ensimmäistä kertaa vapaana niin, että mä en ollut läsnä ja kaikki meni ihan OK.  Äitini kertoi neidin innostuneen jostain tv-ohjelmasta, jossa oli ollut koiria ja kissoja. Oli mennyt ruudun eteen ja katsellut/kuunnellut hetken sekä sitten kommentoinut asiaa.

Tänään Kaupin metsässä kohtasimme samanikäisen collie-tytön, joka oli täysin viilipytty neidin haukkumisen edessä. Ensimmäistä kertaa (mulla olon aikana) Nasta uskalsi hieman nuuhkaista toista koiraa. Pienin askelin edetään, mutta edetään kuitenkin.
Täytyy yrittää sopia ensi viikolle lenkki tutun aussiuroksen kanssa ja katsoa mitä tapahtuu. Ko. aussi ei välitä vaikka toinen rähjäisi ja hyökkisi kuinka.

Tänään(kin) saimme kehuja tutuilta koiraihmisiltä edistymisestä. Ai, että lämmittää mieltä tuollaiset kommentit. Toisaalta mua pännii ihmiset, jotka tulevat ns. suihin vaikka hyvin näkevät koiran rähisevän. Viimeksi tänä aamuna melkein poltin päreeni yhden tuollaisen tapauksen kanssa. Sanoin lähes rumasti, kun kaunis puhe ei tuntunut tehoavan. Onneksi noita ei ole montaa, mutta kumminkin ....

Asiasta toiseen : onko Tampereen Tammelassa/Kalevassa toinenkin aikuinen mudi? Olemme nimittäin muutaman kerran nähneet kaukaa koiran, joka on ihan kuin mudi.