poismenosta on tasan vuosi. Ei ole tainnut mennä
päivääkään, ettei poika olisi ollut mielessä.
Varsinkin tänään nousee mieleen monta
muistoa yhteisen 15 vuoden taipaleemme
varrelta. Kaipuu ja suru on edelleen syvä. Yhteisiä
muistoja kun kukaan eikoskaan voi otttaa pois.
Lohtuna tässä on, että Kassu odottaa minua Sateenkaarisillalla.
Tein jo vuosia sitten päätöksen, että Kassun jälkeenkin
elämääni tulisi kuulumaan koira. Ja näinhän myös kävi.
Ei, Nasta ei ole eikä siitä koskaan tule Kassun korviketta.
Kassu oli Kassu ja Nasta on Nasta, piste
