Tänään tuli todistettua, että osaa Nasta uida . Mökillä otin sen syliini ja kannoin niin syvälle että jalat eivät enää ottaneet pohjaan. En suinkaan pudottanut neitiä veteen vaan laskin hyvin varovasti. Toistin tämän puolenkymmentä kertaa. Ei Nasta mitään kammoa hommaan kehittänyt vaan tuli ihan kiltisti syliin toistuvasti. Uimatyylissä on toki vielä kehittämisen varaa.
Tässä yksi kuva Nastasta vedessä, näin meillä normaalisti mennään ...

 
Nasta tutustui myös tänään mökkinaapurin isäntäparin lapsenlapsiin (7- ja 9-vuotiaat tytöt). Aluksi tytöt hieman arkailivat, kun neiti (tapansa mukaisesti) haukkui tyttöjen tullessa uimasta. Pienen totuttelun jälkeen kolmikosta tuli hyvät kaverit ja Nasta oikein kerjäsi lisää hyväilyjä. Tilannetta helpotti varmasti, että tyttöjen kotona on koiria (kaksi mäykkyä) ja tytöt ovat kasvaneet koirien kanssa yhdessä. 

Perjantaina kävin moikkaamassa ”kummityttöäni” eli nyt 14-viikkoista pyreneittenpaimenkoiratytteliä Allia. Varsinainen pusukone pikkuisesta on kehittynyt. Edellisen kerran näin Allin reilu kuukausi sitten ja oli kiva huomata miten pentu oli muuttunut. Kasvanut tietysti ja turkinvärikin oli muuttunut. Alli ja Annukka tulevat mun kanssani 11.7. Messilässä pidettäviin Suomen Pyreneläisten erkkariin. Alli ihan vain turistiksi. 

Muutama kuva sydäntenmurskaajasta :

Annan näyttelyssä nyt toisen kerran Kassun muistopalkinnon näyttelyn vanhimmalle paimenelle. Ensimmäisen kerran palkinto annettiin kaksi vuotta sitten Kotkassa. Haluan näin pitää Kassun muiston elossa myös tuleville pyrtsipolville.

Niin, leikkihän Nasta myös vuorikiipeilijää mennä viikolla