Eilen (17.1) täyttivät ”Hopeaketut” eli Nasta, Vili, Helmi, Hertta, Huru, Aksu ja Zsa Zsa kolme vuotta. Meillä juhliminen jäi hieman vajaaksi, koska olin koko päivän ”liesussa”. Kävin Helsingissä Suomen Mudiyhdistyksen (SUMU) paimennusseminaarissa, jonka piti Koirataidon Kaisa Hilska. Kaisa kouluttaa myös paljon muuta kuinvain paimennusta.

Aivan loistava luento ja mahtava luennoitsija. Paimennuksen teoriasta voi saada aikaiseksi hyvinkin kuivan ja tylsän jutun, mutta Kaisan nelituntinen luento oli ihan jotain muuta. Aika meni kuin siivillä ja asiaa olisi varmaan riittänyt vaikka kuinka paljon. Ei tuo paimennus ole ihan niin yksinkertiasta ja helppoa kuten maallikko äkkiä voisi kuvitella. Ainakin mulle selvisi aikalailla tähän asti outoja käsitteitä ja juttuja, kuten flankkaus, pakopiste, jne. Vaatii aikalailla kuivaharjoittelua niin ohjaajalta kuin koiraltakin ennenkuin koira edes pääsee lampaiden luokse. 

Vaadittavia taitoja on aikamoinen joukko, mm. pysähtyminen kaukana ohjaajasta. Tätä taitoa tarvittan, sillä jo paimennuksen esikokeessa lauma haetaan 50 metrin päästä. Tason kasvaessa myös matkat pitenevät. SBACKn kokeisiiin pääsevät muut rodut kuin bordercollie ja australian kelpie vain suorittamnalla paimennuksen esikokeen.

Olisi todella mielenkintoista kokeilla onko Nastalla edes taipumuksia paimentamiseen. Ainoa hankaluus on, että paikkoja on aika vähän ja ne ovat aika kaukana Tampereelta.

Takaisin Tampereelle tullessani poikkesin Oitissa moikkaamassa Nasta veljeä Hurua ja tämän omistajaperhettä. Täytyy todeta, että kyllä se on sukuvika kun suksi ei luista . Niin samanlataisia ovat sisarukset eleiltään, elkeiltään ja tempuiltaan. Olen tavannut kolme Nastan sisaruksista, Vilin, Helmin ja Hurun ja kylä ne uskoo sisaruksiksi !!