Nastalla oli päivälenkillä oikein urakalla harmituksen aiheita. Ensin neitiä oikein urakalla härnäsi orava juoksentelemalla juuri sen verran edellä, että Nastan hihna ei ihan riittänyt. Tosi (tyhmän)rohkea kurre. Lopulta orava jäi yhden männyn oksalle parinmetrin korkeuteen säksättämään Nastalle. Nasta yritti lähes kaikkensa päästäkseen huiskahännän kimppuun : puuhun koitettiin kiivetä, hypittin mahdollisimman korkealle, jne.
Välillä mulkoiltiin mua tyylin "tee nyt jotain, äläkä vaan naura mulle !". Välillä tuntui, että Nasta olisi halunnut siivet selkäänsä.

Seuraava harminaihe Nastalle oli västäräkki, joka keikutteli sen edessä varmaa satakunta metriä. Juuri kun Nasta oli saamaisillaan pyrstöstä kiinni, lintu lensi muutaman metrin eteenpäin. Ikäänkuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin eikö me kohdattu vielä kolmaskin kiusanhenki. Tämä oli närhi, joka istui myös muutaman metrin korkeudessa puun oksalla ja "lauloi" Nastalle. Sitkeä lintu täytyy myöntää, ei ihan vähästä pelästynyt. Nasta yritti jälleen kaikkensa saadakseen närhen lentoon, mutta ei kun ei.

Nastan suurimpia huveja (en tiedä miten suotavaa) on pelästyttää pulut lentoon. Pululaumaa lähestytään ihan hiljaa ja muutaman metrin päässsä otetaan hirmuinen spurtti. Nastan ilme on onnistuneen väijytyksen jälkeen näkemisen arvoinen : niin itsetyytyväisen näköinen kuin mikä.

Ohitukset/kohtaamiset tuntuvat onnistuvan koko ajan hieman paremmin. Pahimpia tilanteita ovat, kun toinen koira pääsee yllättämään jonkin lulman,tms. takaa. Rähinää tulee vielä kyllä, mutta ei juurikaan enää päätöntä huutoa koko ajan. Jokareissulla onnistutaan jo ohittamaan jokin koira vain pienellä murinalla. Myös tutut koiraihmiset ovat havainneet kehitystä tapahtuneen.

En tiedä mistä johtuu, mutta tänään Nasta on ollut tavallistakin enemmän hellyyden ja huomion kipeä. Syliin on täytynyt kiivetä monenmonituista kertaa päivän kuluessa. Neiti todella rentoutuu mun sylissäni, heittäytyy melkeinpä veteläksi.
Mielenkiintoista sinänsä, että vaikka mökillä olisi muitakin sylejä tarjolla kuten äitini, isäni ja sisareni ainoastaan mun sylini kelpaa. Nasta ei ole edes pyrkinyt kenenkään muun syliin, vaikka muuten tykkää muustakin "omasta" väestä.