Aamulla Nasta oli intoa todella piukassa, kun yöllä oli satanut muutama sentti lunta (tai räntäähän se taisi olla). Voi sitä riemua, kun mentiin täysin päätä vailla. Aina välillä täytyi koittaa hieman haukatakin lunta, tosin huonolla menestyksellä.

Tänä iltana Nasta taisi löytää supin tai ketun jäljet lumesta iltalenkillä Kaupissa. Neiti meni tapansa mukaan nenä maassa, kunnes yhtäkkiä pysähtyi kuin sähköiskun saaneena. Häntä putosi koipien väliin ja alkoi todella epäluuloinen pälyily ympäristöön. Tavoistaan poiketen Nasta ei lähtenyt jälkiä seuraamaan vaan tuli mun luokseni.

Supin ja ketun jälkiä on aika vaikeata erottaa toisistaan. Olen taipuvainen uskomaan, että kyseessä oli supi. Olen nimittäin nähnyt supin kyseisessä kohdassa joskus aiemmin. Kettuja näkee Kaupissa ja muuallakin lähes päivittäin eikä Nasta niiden jälkiin reagoi samalla tavalla. Ennen aika yleiset hirvet ovat lähes kadonneet Kaupista. Eipä siltä, että niiden kohtaamista kauheasti kaipaisinkaan. Kaupin hirvet kun eivät osaa/osanneet edes pelätä sen paremmin ihmisiä kuin koiriakaan