Eilen tuli Nastan "uuden elämän" ensimmäinen vuosi täyteen. Paljon on ehtinyt tapahtua kuluneen vuoden aikana.

Välillä on meinannut jopa usko mennä tyyliin "ei tästä mitään tule" Hermot on toisinaan meinannut olla tosi lujilla tuon "paukapään" kanssa. Pikkuhiljaa kuitenkin hyvä on tullut ja parempaa on (toivottavasti) vielä tulossa. Yksi IMHO tärkeä syy edistymiseemme on, että olen onnistunut välttämään vertailun Kassuun lähes kokonaan.

Kiitos Soilelle & Jonnalle, että uskalsitte antaa Nastan mun hoiviini. Kiitoksia myös Sadulle, joka käytännössä toi Nastan mun elämääni.

Ja mä kun kuvittelin nähneeni tuolla meidän ulkoilumaastossa Kaupissa kaikki sen eläimet. Olen kulkenut noita maastoja koirien kanssa kohta 16 vuoden ajan. Nähty on nimittäin hirvistä kettujen kautta supiin.

Mutta ei, sunnuntain iltalenkillä vastaan tuli laukonpeura (valkohäntäpeura). Seurasin jo ennen peuran näkymistä hetken aikaa Nastaa, se tuijotti harvaan metsään ja murisi. Näki/haistoi ilmeisesti otuksen jo ennen mua.

Eikös kohta peura paina kuin tuli hännän alla meistä vajaan parinkymmennen metrin päässä toiseen suuntaan. En tiedä oliko peura mahdollisesti makuulla ja haistoi meidät, vauhdista päätellen epäilen näin olleen. En edes muista kenenkään koiraihmisen näiden vuosien aikana puhuneen nähneensä laukonpeuraa Kaupissa.

Nasta yritti lähteä perään, mutta tuli muutaman kymmenen metrin ajon jälkeen takaisin kutsusta.

Lauantaina päivälenkillä saatiin oikein kehuja. Lenkkeilijä juoksi meidän ohi kolmeen kertaan ja viimeisellä kerralla äityi oikein kehumaan, miten hyvin koulutettu koira mulla on Nasta oli vapaana, mutta kuitenkin täysin hallinnassa ja vieressä. Harvemmin kuulee kehuja, mutta eipä mulle ole montaa kertaa huomautettukaan vapaana olevasta koirasta.

Nasta sai (taas) uuden koirakaverin. Tavattiin mulle tuttu yhdeksänvuotias kultsiuros metsässä. Nasta oli ensin hyvin Nastamainen: valehyökkäyksiä ja hirveää meteliä purukalusto esíllä. Aika nopeasti neiti totesi Dafin vaarattomaksi ja rauhoittui.

Maanantaina tuli sitten oikein konkreettisesti todistettua, että Nasta ei pelkää ukkosta. Olimme iltalenkillä metsässä, kun jyrähti suurin piirtein päällä pari-kolme kertaa. Nasta vain kääntyi katsomaan mikä ihmeen ääni se oikein oli, haukahti salaman välähdykselle parisen kertaa ja jatkoi sitten omia puuhiaan.

Nastan käytös on parantunut oikein huomattavasti viime aikoina. Tiedä sitten onko syynä kuonopannan käyttö vai siitä että, neiti on saanut juosta vapaana jokapäivä päivälenkillä Kaupissa. Ainakin tuo vapaana oleminen on jotenkin lisännyt entisestään Nastan luottamustamuhun. Niin tai näin, olen hyvilläni tapahtuneesta

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun tapasin Nastan ensimmäistä kertaa. Se oli muuten rakkautta ensi silmäyksellä. Nopeasti tämä vuosi on kulunut. Kaikenlaista mahtuu viimeisen vuoden tapahtumiin, niin hyvää kun huonompaakin. Valtaosaltaan kylläkin pelkkiä positiivisia asioita.

Pitkä tie on vielä meillä edessä. Oikeastaan vasta viime kuukausina Nastan päähän on alkanut todella mennä, että se olen MINÄ meidän huushollissa kun määrää kaapinpaikan.

Jotain on varmasti tehty oikeinkin kuin vertailee näitä kahta kuvaa:
Tässä Nasta viime vuoden huhtikuussa (kuva: Jonna Laitinen)


Ja tässä eilinen kuva



SE täytyy todeta, että vimeiseen vuoteen ei ole juuri tylsää tai tapahtumaköyhää päivää mahtunut.

Tapahtumia on riittänyt viime päiville.

Keskiviikkona oltiin mökillä kokopäivä ja tikka kiusasi Nastaa oikein urakalla. Lintu lenteli puusta toiseen ilkkuen neidille ja yksi pöhköpää paineli perässä kuin päätä vailla. Tätä kesti varmaan tunnin verran. Lisäksi Nasta kävi uimassa, no kävi on ehkä hieman liikaa sanottu. Neito juoksi pitkin rantavettä äitini ollessa uimassa ja hupsista, vauhdista ehkä johtuen Nasta joutuikin uimasilleen kun pohja yhtäkkiä syvenikin. Sukellushan siitä oli seurauksena ja uimareissu takaisin rantaan. Noh, tulipahan ainakin pölyt turkista pestyä.
Nasta kävi myös tutustumassa saunan lämpöön, vierailu kesti noin 15 sekuntia eikä kuuma paikka ilmeisesti oikein ollut Nasta mieleen.

Tänään (torstaina) oli sitten paluu "back to basics". Nastan vetäminen alkoi taas olla liikaa mulle, joten käyttöön otettiin kuonopanta. Ja kas kummaa, vetohalut karisivat kuin taikaiskusta. Muutaman kerran neito yritti saada kuonopantaa pois ja onnistulkin siinä kerran. Mä osasin jo etukäteen varautua moiseen ja Nastalla on myös tavallinen panta, jonka alta kuonopannan kiinnitys tulee. Neiti kommentoi ihan kiitettävästi kuonopantaa, mutta ainakin toistaiseksi se on ja pysyy. Katsotaan sitten jonkin ajan päästä, josko olisi paluuta valjaisiin.

Nasta sai tänään ihan ihka uuden koirakaverin. Lenkillä törmättiin kymmenvuotiaaseen irlanninsetterinarttuun. Vanha tuttu mulle joKassun ajoilta, mutta Nastalle uusi tuttavuus.

Mulla oli Nasta vapaana Kaupin metsässä, kun Oona tuli vastaan, myös vapaana. No, Nastahan oli menossa (tapansa mukaisesti) hampaat irvessä kohti. Pysähtyi ja tuli käskystä kylläkin luokseni takaisin.
Vanha ja viisas narttu kun Oona on, niin ei juniorin ärhentelyistä piitannnut. Komensi muutaman kerran Nastaa oikein kunnolla ja Nasta oli senjälkeen ns. siivet supussa. Hetken päästä Nasta yritti jopa saada vanhaa rouvaa leikkimään, mutta Oona ei ollut halukas.

Loppujen lopuksi tapaaminen oli erittäin onnistunut ja teki taatusti Nastalle erinomaisen hyvää. Kunpa tapaisimme useammin hyviä koirakontakteja, siis sellaisia jotka viis
veisaavat Nastan ärhentelyistä

Aika lähellä Nasta pysyttelee mua kulkiessaan vapaana. Menee enintään n. 10-15 metrin etäisyyydellä ja vähän väliä varmistaa, että mä varmasti oon vielä matkassa

Tänään (22.5) on haikea päivä.  Rakkaan Kassuni
poismenosta on tasan vuosi. Ei ole tainnut mennä
päivääkään, ettei poika olisi ollut mielessä. 
Varsinkin tänään nousee mieleen monta 
muistoa yhteisen 15 vuoden taipaleemme 
varrelta. Kaipuu ja suru on edelleen syvä. Yhteisiä
muistoja kun kukaan eikoskaan voi otttaa pois.

Lohtuna tässä on, että Kassu odottaa minua Sateenkaarisillalla.



Tein jo vuosia sitten päätöksen, että Kassun jälkeenkin
elämääni tulisi kuulumaan koira. Ja näinhän myös kävi. 
Ei, Nasta ei ole eikä siitä koskaan tule Kassun korviketta.
Kassu oli Kassu ja Nasta on Nasta, piste

Tässä koetetaan toipua kesäflunssasta. Tauti iski oikeastaan jo keskiviikkona, kurkku oli tuolloin karhea. Torstaina kurkku olikin sitten jo todella kipeä ja siitä se sitten alkoi. Perjantai oli pahin päivä, täysin voimaton olo, joka paikkaa särki ja nokka vuosi jatkuvasti. Nyt (sunnuntaina) olo alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, tänään jaksoin ensimmäistä kertaa sitten keskivikon tehdä Nastan kanssa pitkän lenkin. Onneksi Nasta kuuluu niihin koiriin, jotka eivät ns. "hypi seinille" vaikka lenkitys jääkin vähemmälle. Nasta oli varsinainen "sisar hento valkoinen" mua kohtaan. Se tuntui välillä olleen oikeasti huolissaan musta: sain osakseni lähes rajatonta hellyyttä ja huomoita.

Perjantai-iltana Henna kävi tutustumassa Nastaan. Henna miehensä kanssa tapasi "mudikauppias" Vilin viime sunnuntain agilitykisoissa. Nasta käyttäytyi erinomaisesti, mitä nyt aluksi hieman haukuttiin Hennaa. Jopa palloleikki kävi Hennan kanssa Nastan mielestä mitä mainioimmin. Mudeista jäi edelleen positiivinen kuva, näin ainakin Henna vakuutti erotessamme.

Tulipahan tuossa kokeiltua lähtisikö Nasta vieraan mukaan. Annoin Nastan hihnan eräälle tuttavalleni ja lähdin kävelemään poispäin. Ensin Nasta hieman ihmetteli tilannetta, mutta sitten tuli jo kiire mun perääni. Elikkä ei Nasta vieraan matkaan lähde (ainakaan jos en käske sitä).

Viikonloppu meni aika tarkasti agilitykisoissa. Sellaiset ihan pienet kisat olivatkin : kahdessa päivässä n. 1 100 starttia. Paljon tuttuja tuli tavattua ja juoruttua talven kuulumiset. Kuvia tuli otettua kahdessa päivässä vajaat 200! Eipähän tarvitse miettiä mitä parina seuraavana päivänä tekisi. Kuvaajan laukaisinsormi vain tuppasi aluksi olemaan talviterässä, mutta pikkuhiljaa ajoituskin alkoi toimia ja kuvien taso (ja laatu) paranemaan.

Sunnuntaina kisaradalla nähtiin myös Nastan velj´mies Vili. Vili oli saanut taas kunnian toimia rodun lähettiläänä mudia harkitsevalle pariskunnalle. Lupasin myös heidän niin halutessaan esitellä hieman toisenlaisen mudin, koettakaas arvata kenestä ois kysymys.

Tässä Vili (ja Satu) agilityn riemuissa :





Kroaattivoimaa löytyi myös radalta, Raita-ahon Tommin ja Satiaisen muodossa :


Ja olihan paikalla tietysti myös Konna:



Lisää kuvia kisoista

Tässä muutama kuva auringonpalvojasta

Pispalan plikka


Tätä ihanuutta #1


Tätä ihanuutta #2

Oltiin tänään mökillä haravoimassa ja laittamassa laituria järveen. Nasta paineli koko päivän nuoruuden innolla. Mentiin mäkeä ylös ja alas, järveen ja takaisin, lisänä oli erinäinen määrä mudihepuleita. Kummasti neidolla riitti virtaa myös juosta pallojen perässä. Ainakin kolme erilaista ja mallista pallloa oli pihalla. Nastalla on muuten mielenkiintoinen tapa jemmata tavaroitaan mökillä, tänäänkin jenkkifutispallo pantiin hiekkakasaan piiloon muutaman kerran. Leluille kaivetaan kuoppa ja sitten kuonolla peitellään.

Nasta oli myös sitä mieltä, että mökin pihassa ei tikka juhli. Tikkaparka sai kyytiä tasaisin väliajoin pitkin päivää eikä tikka olisi halunnut tehdä muuta kuin syödä pähkinöitä kaikessa rauhassa. Myös muut linnut saivat kyytiä neidiltä. Oravia ei vielä näkynyt, mutta sama kohtalo niillä on kuin linnuillakin : pois pihasta !

Täytyy todeta, että nyt sohvalla makaa ilmeisen väsynyt koiratyttönen. Eikä mikään ihme viiden tunnin juoksemisen ja puuhaamisen jälkeen.

Lauantaina oltiin Kellokoskella Koskimaan Liisan mökillä MURO-treffeillä. Paikalla oli 19 koiraa ja sama määrä ihmisiä. Koko päivähän siinä reissussa vierähti, aamulla lähdettiin puoli kymmenen aikoihin ja kotona oltiin taas iltakahdeksalta. Nasta (ja isäntäkin) sai täydellisen raitisilmamyrkytyksen kauniissa kevätpäivässä. Nasta nukkui lähes koko matkan kotiin ja hyvin maistui uni vielä kotonakin.

Touhua ja tohinaa riitti kokopäiväksi. Oli kokousta, erilaisia kisoja ja syömistä ja hauskaa yhdessäoloa ja sitten taas syömistä. Joko mainitsin syömisen ... Nasta riekkui joukon jatkona Nastamaiseen tapaansa. Sulo-setä tosin pani kakaran pariin kertaan aisoihin ja teki taatusti pikuneidille hyvää. Nasta otti osaa mudien juoksukisaan, n. 70metrin matka meni pikkuisen alle yhdeksään sekuntiin. Taisi olla naisten sarjan kakkonen tai kolmonen.

Porukan nuorin osanottaja oli kahdeksanviikkoinen Fisu (Pilkkopimeän Punahilkka). Reipas ja rohkea nuori neiti kuin mikä. Mukana menossa oli myös toinen "pikkuinen" eli perhoskoira Tiuku.

Jatkoa tapaamisille on luvassa vielä tänä kesänä. Nina on järjestämässä tapaamista heinäkuuksi ja lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna on tapaaminen/harjoitteluviikonloppu Hauhovissa Hauholla. Noitten lisäksi lukkoon lyötyjä juttuja mudeille/kroaateille ovat ainakin paimennusviikonloppu toukokuussa ja agilityleiri elokuussa.

Tässä muutama kuva tapahtumasta ja lisää löytyy täältä

Päivän "isännät (Gile & Urkki)


Pikku-Punahilkka


Muru & Tiuku



Fisu (Pilkkopimeän Punahilkka) nousee ojasta

Olen jo jonkun aikaa haeskellut mudin (lue Nastan) kestäviä tennispalloja. Tavalliset kun kestävät neidon leikeissä pari-kolme päivää ennenkuin ne ovat kappaleina. Sain hyvän vinkin : lapsille/aloittelijoille tarkoitetut pallot, jotka ovat lussumpia kuin tavalliset. Tuttu urheiluvälinekauppias lupasi tilata moisia "ihmepalloja". Kiva katsoa, kestävätkö Nastan hampaita ....

Torstaina nauroin ääneen neidille, kun se peilaili itseään kiiltäväksi hiotusta graniitista. Tosin ensin mentiin ärhäkkäästi katsomaan, mikä koira siellä oikein olisi. Aika nopeasti Nasta hoksasi kyseessä olevan oman peilikuvan. Sitten alkoi (naisille ah niin tyypillinen) peilailu. Moneen kertaan täytyi varmistaa eri kulmista, että karvat olivat hyvin.

Tänään meinattiin saada sorsapaisti. Nasta oli vapaana Kaupin "perämetsässä" ja yhdessä sulavesilammikossa oli sorsapariskunta. En itse edes huomanut sorsia, mutta neito kyllä huomasi. Ajattelin jo, että mitä se oikein puuhaa kun mentiin vaanimalla ja hiljaa kohti lammikon reunaa. Ehkä viitisen metriä ennen lammikkoa petti Nastan hermo ja se haukahti. Kaikeksi onneksi lammikko oli sen verran leveä/syvä, että Nasta ei kovasta spurtista huolimatta ehtinyt saamaan lintuja kiinni. Harvemmin olen sorsan nähnyt lähtevän kuin "rusakon makuulta".

Huomenna (lauantaina) sitten lähdetään MURO-treffeille ja Nasta tulee matkaan mukaan. Ainakaan koirakavereista ei tule pulaa, paikalle taitaa olla tulossa liki parikymmentä mudia/kroaattia. Luvassa siis neidille todellista shokkihoitoa.

Vietin sunnuntain "väärärotuisten" parissa eli olin pyreneittenpaimenkoirien agipäivässä Nokian Palveluskoiraharrastajien majalla. Kassuhan oli pyrtsi ja on aina kiva tavata vanhoja tuttuja sekä nähdä uusia pyrtsejä ja niiden omistajia. Paikalla oli varmaankin liki parikymmentä koiraa ohjaajineen. Lähes koko rodun värikirjo taisi olla edustettuna, vaaleasta fawnista mustaan. Kokovalikoima oli myös aika hyvä, "minipyrtsi" Pirjosta alkaen. Touhua riitti kahdella kentällä aamusta iltaan.

Porukka oli jaettu kolmeen osaan: pennut ja aloittelijat, kisavalmiit ja kilpailevat. Kouluttajina toimivat Kati Rouhento ja Soile Lahti. Kanttiinin "ehtoisana emäntänä" oli VIkmanin Seija ja koko homman pisti kasaan Viinikan Jaana.

Päivä oli todella hauska ja antoisa osanottajilleen. Agilityharjoittelun lisäksi tapahtuma antoi mahdollisuuden koirille ja niiden omistajille tavata toisiaan. Olipa agipäivän yhteyteen saatu ainakin yksi pentutapaaminenkin.

Tässä muutama kuva tapahtumasta.

"Minipyrtsi"








Lisää kuvia on kuvablogissa.


Lauantaina on Kellokoskella MURO-treffit ja Somen Mudiyhdistyksen kevätkokous. Käyn edelleen Jaakobin painia aiheesta otanko Nastan mukaan vai en. Toisaalta tilaisuus olla yhdessä monen muun koiran kanssa tekisi neidille erittäin hyvää .... toisaalta saisin itse seurustella rauhassa muitten mudien/kroaattien omistajien ja koirien kanssa. No, se näkee ken elää ...

Lauantaina kävin Tampereen kansanvälisessä koiranäyttelyssä. Aikamoiset "haukkujaiset" , 6 500 koiraa kahtena päivänä. Aika meni tiiviisti mudikehän vierellä, samassa kehässä oli myöhemmin myös pyreneittenpaimenkoirat. Oli hauska tavata
niin mudi- kuin pyrtsiväkeäkin.

Mudien ROP oli Koskimaan Liisan Urkki (Gondüzõ-Alkonyat Ugass Drágám) ja VSP Laukkasen Tiinan Lotto (Kormosvári-Hajtó Pendely). Nastan velipoika Vilistä (Kilvan Hamvas Herceg) tuli Suomen muotovalio.



Urkki vasemmalla ja Lotto oikealla. Onnellisten voittajien keskellä on tuomari Alain Pecault Ranskasta



Vili Sadun kanssa kehässä

Lisää kuvia näyttelystä